Viime viikolla Suomen päämediat uutisoivat Syntimittarista ja Droppi Veripalvelun kuivaverianalyysistä, jolla voidaan määrittää veren puhtaus sormenpääverinäytteestä. Uutisissa oli haastateltu useiden eri toimialojen asiantuntijoita. Droppi Veripalvelu vastaa tässä lehdistötiedotteessa ja tässä videossa aiheeseen esitettyihin kommentteihin. Voit myös lukea Aarni Kimmon gradun ”Kuivaveren valkoisuus ja kliiniset verimuuttujat”, jotta pääset kartalle missä mennään.

YLE Uutiset Perämeri julkaisi 22.1. Lapin Ely-keskuksen yritysrahoitusyksikön päällikön Eija Virtasalon näkemykset saamaamme 22500 euron EU-tukeen. Hänen mukaan ELY-keskus ei tiennyt Syntimittarista päättäessään Droppi Veripalvelu Oy:n EU-tuesta. ELY-keskus myönsi vuonna 2012 yritykselle 22 500 euroa EAKR-rahaa kuivaverianalyysin kehittämiseen. Menetelmän pohjalle kehitettiin myös Syntimittari-niminen palvelu, jolla väitetään mitattavan verestä ihmisen syntisyyttä. Tuki myönnettiin Droppi Veripalvelulle ja Syntimittarin takana on Mikkoskopia-niminen yritys. Taustalla ovat kuitenkin samat henkilöt ja Syntimittari käyttää Droppi Veripalvelun palveluita. Eija Virtasalon mukaan Droppi Veripalvelun rahoitushakemus kävi läpi normaalin päätöksentekomenettelyn, jossa arvioitiin muun muassa yrityksen liiketoiminta- ja kehittämissuunnitelma. Hakemukset käydään läpi rahoituskokouksissa, missä päätös tehdään yrityksen liiketoimintasuunnitelman perusteella sekä kehittämishankkeesta laaditun projektisuunnitelman perusteella. Mukana päättämässä ovat olleet muun muassa ELY-keskuksen yritysrahoitusasiantuntijat, Virtasalo kertoi.

ELY-keskus on oikeassa kommenteissaan. Syntimittari ei kuulu Droppi Veripalvelun liiketoimintasuunnitelmaan ja se tuli palveluna saataville tammikuussa 2013 eli siis noin vuosi ELY-keskuksen tekemien rahoituspäätösten jälkeen. Koska Droppi Veripalvelun automatisoitua kuivaverinäytteiden prosessointipalvelinta käyttävät verikuvauspalvelua tarjoavat yritykset, ei Droppi Veripalvelu koe olevansa vastuussa Syntimittariin liittyviin kysymyksiin. Syntimittari on Mikkoskopia-yrityksen omaisuutta ja Syntimittarin historialliset vaiheet on selvitetty Mikkoskopian blogissa. Droppi Veripalvelulle myönnetty ELY-keskuksen avustus on käytetty suoraan Oulun yliopistossa tehdyn tutkimusprojektin kustannuksiin eikä täten liity Syntimittarin kehittämiseen.

Kuivaverimenetelmää kommentoivat kaksi eri toimijaa Suomen Punaisen Ristin Veripalvelusta. Kotimaa24 uutispalvelussa 23.1. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun lääketieteellinen johtaja Tom Krusius vahvisti, että heille on tarjottu kuivaverianalyysiä. ”Tämä ei nyt kuulunut SPR:n Veripalvelun toimialaan eikä meillä ollut intressiä sen alan tutkimustyöhön.” Hän ei ollut tutustunut kuivaverianalyysin perusteisiin. ”Se mitä näin tänään netissä, jossa nämä herrat viittaavat omiin töihinsä, joita ei ole tieteellisissä lehdissä, ei niissä kovin vahvaa pohjaa ole.” Hän oli myös hiukan huolissaan, että ihmiset voisivat nyt sotkea kuivaveripalveluun erikoistuneen Droppi Veripalvelun perinteikkääseen Suomen Punaisen Ristin Veripalveluun ja sen tärkeään verenluovutustoimintaan. ”Veripalvelun kannalta on ikävää, että nimi veripalvelu kummittelee tässä. Henkilöt jotka eivät tunne asioita, voivat sekottaa SPR:n Veripalvelun ja kuivaveripalvelun.” Krusius toivoo, ettei kukaan yrittäisi estää ihmisiä tulemasta verenluovutukseen SPR:lle. Jokainen verenluovuttaja on arvokas ja jokaisen verenluovuttajan lahja on arvokas potilaalle, hän muistutti. Ilta-Sanomissa 25.1 Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtaja ja lääketieteen ja kirurgian tohtori Martti Syrjälä vahvisti SPR Veripalvelun linjan kertomalla, että ”Kuivasta veripisarasta ei voi todeta yhtään mitään. Siitä ei ole mitään lääketieteellistä näyttöä.”

Droppi Veripalvelu suosittelee Suomen ainoan verenluovutusjärjestelmän asiantuntijoita perehtymään kuivaverianalyysin tutkimuskirjallisuuteen. Opiskelun voi aloittaa lehdistötiedotteen lopusta. Droppi Veripalvelu myös muistuttaa, että verenluovuttajalle tarjottava terveysraportti sekä verijärjestelmän laadun varmistaminen kuivaverimenetelmän avulla voisivat olla tutkimisen arvoisia alueita. Droppi Veripalvelu olettaa, että SPR Veripalvelun seulasta menee tällä hetkellä kontrolloimattomasti heikkoa verta läpi, koska veren puhtautta ei luovutetusta verestä mitata.

Helsingin Sanomissa 23.1. veritautien professori Kari Remes Turun yliopistollisesta keskussairaalasta sanoo, että sairauksien toteaminen hyytyneen veren väristä on ”täyttä puppua”. Menetelmän toimivuudesta ei ole yhtään vertaisarvioitua tutkimusta. Analyysi on mahdollisesti potilasturvallisuusriski. ”Jos oireileva ihminen menee analyysiin ja saa puhtaat paperit, riskinä on, että hän ei käänny lääkärin puoleen.”

Droppi Veripalvelu haluaa selventää, että vaikka terveillä ihmisillä kuivaverimenetelmällä määritetty verenpuhtaus pitäisikin olla yli 80%, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos verenpuhtaus on yli 80% olisi ihminen automaattisesti terve. On sairauksia joita ei voi verestä diagnosoida ja on myös diagnosoitavia sairauksia, joita voi todeta verestä, mutta niitä ei kuitenkaan kuivaverimenetelmällä ja verenpuhtaudella pystytä havaitsemaan. Turun yliopistollisen keskussairaalan asiantuntijat voivat myös perehtyä vertaisarvioituun tutkimuskirjallisuuteen, joka löytyy lehdistötiedotteen lopusta.

Skeptikko-lehdessä 01/2014 filosofian tohtori Jouni Issakainen Turun yliopiston Biologian laitokselta julkaisi muutaman tunnin perehtymisen jälkeen asiantuntijakommenttinsa kuivaverianalyysistä. Issakainen toteaa:  ”Kuivaverinäytteestä olisi mahdollista esittää näkökohtia, jotka selittyy nähdäkseni enemmän sattumalla, näytemäärällä ja näytteen tekotavalla kuin potilaiden veren todellisilla eroilla”.

Droppi Veripalvelu toteaa, että toki kuivaverinäytteiden tutkimusta pitää viedä eteenpäin monella eri osa-alueella ja näytteenottaminen sisältää omat niksinsä, jotka näytteenottajan on hyvä tietää. Sattumaan ei kuitenkaan ”asiantuntijoiden” kannattaisi vedota ennen kuin ovat perehtyneet kuivaverimenetelmän tutkimuskirjallisuuteen, joka selvästi osoittaa, että veren valkoisuudella on yhteys erilaisiin sairastiloihin. Myöskään veren puhtaudesta mitatun kahden kuivaverinäytteen vastaavuuden tilastollista merkitsevyyttä (p-arvo < 0,0001) ja korkeaa Pearson-korrelaatiokerrointa (r ~ 0,8) ei sattumalla selitellä.

Yle Uutiset Perämeri kertoi 22.1. Oulun yliopistollisen sairaalan laboratoriotoiminnasta vastaavan Nordlabin ylilääkärin Martti Larikan kommentit. Hänen mukaansa kuivaverianalyysi ei kuulu käytössä oleviin tutkimusmenetelmiin. ”Kuulostaa oudolta, että tuolla menetelmällä voisi paljastaa verestä mitään, mistä voisi tehdä johtopäätöksiä ihmisen terveydentilasta. Lähinnä vertaisin tätä menetelmää uudenvuoden tinoista ennustamiseen,” Larikka sanoo.

Droppi Veripalvelulle jäi hieman epäselväksi kuinka tinoista ennustaminen liittyy veren valkoisuuteen, joka on jo 1930-luvulta asti kasautuneen tutkimuskirjallisuuden mukaan hyvä terveydentilan mittari. Oulun yliopistollisen sairaalan ja Nordlabin tinoista ennustamisen asiantuntijat voivat tutkia lähdekirjallisuutta lehdistötiedotteen lopusta.

Ranneliike.net julkaisi 5.2. Suomen Bioanalyytikko ry:n puheenjohtajan Pipsa Allénin kannanoton kuivaverianalyysiin: ”Suomen Bioanalyytikkoliitto ry yhtyy julkisuudessa esiin nostettuihin asiantuntijoiden kommentteihin, joiden mukaan kuivaverianalyyseistä tehtävät johtopäätökset henkilön terveydentilasta eivät perustu mihinkään lääketieteellisesti tutkittuun tietoon.”

Droppi Veripalvelu toteaa Suomen veriasiantuntijoiden osaamistason edelleen vaativan päivitystä ja suosittaa Suomen Bioanalyytikkoja perehtymään kuivaverianalyysin tutkimuskirjallisuuteen, jotta järjestön uskottavuus veriasiantuntijana voisi kansalaisten silmissä edes jotenkin säilyä.

Mitä Etsijä etsii? -blogi julkaisi 30.1. Vuoden tieteentekijä palkinnon vuonna 2000 saaneen terveyssosiologian professori Markku Myllykankaan kommentit kuivaverianalyysistä: ”Yhtä roisia roskaa, iljettävää hokkus pokkus -huijausta ovat Droppin syntimittarit kuivaveritestauksineen.”

Droppi Veripalvelu toteaa Markku Myllykankaan liittyneen samaan valehtelijoiden klubiin kuin muutkin Suomen veriasiantuntijaorganisaatioiden päälliköt. Markku voisi aloittaa veriopiskelut perehtymällä 1940-luvulta asti kasautuneeseen Bolen-testin kuivaveritutkimuskirjallisuuteen.

Ilta-Sanomien 22.1 artikkelissa Lapin ELY-keskuksen yksikön päällikkö Eija Virtasalo kertoi: ”Kun yritykselle myönnettiin rahoitusta, tiedossa ei ollut tällainen toiminta. He esittivät meille aivan toisenlaisen liiketoimintasuunnitelman, eivät tällaista, hän sanoo.” Ely-keskus selvittää Virtasalon mukaan tilanteen. Takaisinperintäkin voi olla mahdollista, hän sanoo. Maksatukseen kuuluu jälkikäteisvalvontaa ja seurantaa. Aiomme tutkia, täyttääkö yritys enää tuen maksamisen ehtoja, Virtasalo sanoo.

Droppi Veripalvelu harkitsee kantelun nostamista Eija Virtasalon lausuman vuoksi. Eduskunnan oikeusasiamies on päätynyt samantyyppisessä asiassa ratkaisuun, jossa todetaan: ”lausumiin sisältyy mielestäni kuitenkin myös verrattain voimakkaita ennakkokannanottoja esimerkiksi siitä, … , että asiassa näyttäisi menetellyn virheellisesti ja että tapaus vaikutti oudolta ja epäasialliselta. Se, että valvovan viranomaisen edustaja antaa jo ennen asian käsittelyn virallista vireille tuloa tai loppuun saattamista valvonnanalaisensa tahon toiminnasta lausunnon, joka heijastaa virkamiehen mielipidettä valvottavan tahon toiminnan epäasianmukaisuudesta, ei ole hyväksyttävää viranomaistoimintaa. Mielestäni valvovan viranomaisen tulisi pääsääntöisesti suhtautua pidättyvästi valvontavaltaansa kuuluvan asian sisällöllistä ratkaisua koskeviin julkisiin kannanottoihin ennen asian vireille tuloa ja asian käsittelyn ollessa vielä kesken.”

Helsingin Sanomissa 23.1. Tekesin teknologia-asiantuntija Risto Mäkikyrö heitti hiekkaa rattaisiin sanomalla ”sparranneensa” Droppi Veripalvelua ja kommentoimalla ”Uskon, että analyysilla on markkinapotentiaalia, mutta sen lääketieteellinen pohja on hiekalle rakennettu.”

Droppi Veripalvelu haluaa kiittää Risto Mäkikyröä antamastaan sparrauksesta ja ymmärtää, että Risto on teknologia-asiantuntija eikä lääketieteen asiantuntija, joten kuivaverianalyysin lääketieteellinen tutkimuskirjallisuus voi hänelle olla vieras alue.

Yhteenveto

Näyttää siltä, että Suomen johtavat veriasiantuntijaorganisaatiot eivät tunne kuivaveren valkoisuuden käyttäytymistä. Heitä siis vaivaa veren värisokeus. Tilanne on siinä mielessä huolestuttava, että veren väriin liittyvät kysymykset pitäisi olla hematologian alalla perustietoa, koska suurimmalta osalta potilaista veriarvoja mitataan. Nyt vaikuttaa siltä, että ainakaan SPR Veripalvelu eikä sairaaloiden verilaboratoriot ole tällaisista veren perusominaisuuksista lainkaan tietoisia. Herää mm. kysymys, että kuinka verilääkäri voisi onnistua valkoverisen hoitoprosessissa, jos hän ei tiedä ketkä potilaistaan ovat valkoverisiä? Kuinka heikkoa Suomen hematologinen osaaminen onkaan? Ja mistä löytyvät ne alan huippuasiantuntijat, jotka voisivat näitä asioita tutkia ja selvitellä?

Syntimittariin Droppi Veripalvelu ei ota kantaa, koska Syntimittari on kuivaveripalvelua käyttävän asiakkaan omistamaa liiketoimintaa. ”Emme voi ottaa kantaa siihen miten kuivaveripalveluamme asiakkaamme hyödyntävät. Vastaamme ainoastaan kuivaveripalvelun automatiikasta, jota asiakkaamme hyödyntävät kukin tavallansa.” toteaa Droppi Veripalvelun toimitusjohtaja Marko Vapa.

Lisätiedot

Droppi Veripalvelu Oy:n toimitusjohtaja Marko Vapa, 040-5388132, marko@dropper.fiwww.dropper.fi

Lähdekirjallisuus

Austarheim, K. 1955. Foreign Letters. Journal of the American Medical Association. June 1955. (pdf)
Avitabile, G. & Licenziati, M. 1968. Bolen’s test in laryngeal carcinoma and focal tonsillopathy. La Clinica 3: 235 – 241. (pdf)
Bolen H. 1942. The blood pattern as a clue to the diagnosis of malignant disease. The Journal of Laboratory and Clinical Medicine. (pdf)
Bolen H. 1944. Diagnostic value of blood studies in malignancy of the gastrointestinal tract. The American Journal of Surgery. Volume 63, Issue 3, March 1944, Pages 316–323 (pdf)
Bolen H. 1952. The blood pattern in pre-symptomatic malignancy of the gastrointestinal tract. The American Journal of Digestive Diseases May;19(5):127-30. (pdf)
Goldberger E. 1939. A rapid bedside test for measuring sedimentation rate. N.Y. State J.M. (pdf)
Hawk, B., Thoma, G. & Inkley, J. 1950. An evaluation of the Bolen test as a screening test for malignancy. Cancer Res. 1951 Mar;11(3):157-60. (www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14821953)
Huttunen A. 2013. Kuivaveren puhtauden määrittäminen konenäön avulla. Diplomityö, informaatioverkostojen koulutusohjelma, Oulun yliopisto. (pdf)
Killeen, A., Ossina, N., McGlennen, R., Minnerath, S., Borgos, J., Alexandrov, V., Sarvazyan, A. 2006. Protein Self-Organization Patterns in Dried Serum Reveal Changes in B-cell Disorders. Mol Diagn Ther. 10(6):371-80. (pdf)
Nickel, A., Berger, R. & Brickley, P. 1951. The “Bolen Test” in the diagnosis of neoplasms. The American Journal of Digestive Diseases May 1951, Volume 18, Issue 5, pp 150-151 (pdf)
Norman, N. & Slicher, A. 1950. A practical and inexpensive screen test for cancer. Am J Dig Dis. 1950 Feb;17(2):31-7. (pdf)
Robertson F. 1944. A Test for Carcinoma. Can Med Assoc J. 1944 July; 51(1): 54–59. (pdf)
Sergel O. 1976. Examination of blood according to Bolen’s method in ambulatory practice. Ter Arkh, 48(8):132-5. (pdf)
Stiller-Winkler, R. & Kuchdmki, R. 1966. The Practical Value of the Bolen and Fonti Tests in Oncological Diagnosis. Issues of contemporary oncology. (pdf)
Tarasevich Y. 2004. Mechanisms and models of the dehydration self-organization in biological fluids. Physics – Uspekhi 47 (7) 717 – 728. (pdf)
White, B., Rector, R., Miller, J., Oktavec jr., W. 1952. The Bolen test for cancer. American journal of surgery 84:3 Sep pg 356-7. (pdf)
Yakhno, T., Yakhno, V., Sanin, G., Sanina, O., Pelyushenko, A., Egorove, N., Terentiev, I., Smetanina, S., Korochkina, O., Yashukova, E. 2005. The Informative Capacity Phenomenon of Drying Drops. IEEE Engineering in Medicine and Biology Magazine, Mar-Apr;24(2):96-104. (www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15825851)